perjantai 31. joulukuuta 2010

Piirakka

Piirakat on aina tosi vaivaannuttavia ja turhia. Ne on elegantteja ja ohuita. Ei täyty vatsa eikä mieli. "Jooo no söin siellä palan piirakkaa, mut joo, kyllä maistus ruoka" - Tiedättekö?
No tänään leivoin piirakan. Siitä tuli myös ehkä hieman vaivaannuttava ja turha. Ja elegantti ja ohut. Mutta parempaa kuin seksi.


Vadelma-mantelipiirakka

Taikina:
200 g vehnäjauhoja
hyppysellinen suolaa
100 g voita
1 munankeltuainen
3 rkl jäävettä

Täyte:
3 rkl vadelmahilloa (siemenetöntä jos löytyy!)
75 g sokeria
3 kananmunaa
75 g voita
75 g mantelirouhetta
muutama tippa manteliesanssia
25 g mantelilastuja
50 g tomusokeria

Mittaa jauhot ja suola kulhoon. Leikkaa voi kuutioiksi ja sekoita se nyppimällä joukkoon niin, että seoksesta tulee murumaista. Lisää munankeltuainen ja sekoita, kunnes seos alkaa muuttua taikinamaiseksi. Lisää ripaus vettä, jotta taikinasta tulee kiinteä. Painele se kulhossa tai työtasolla kevyesti kasaan. Taikinan kannattaa antaa levätä viileässä noin puoli tuntia ennen leipomista.
Kun taikina on levännyt, painele se voideltuun piirakkavuokaan, jonka halkaisijan ois mukavaa olla noin 23 cm ja anna herra taikinalle vielä uusi puolen tunnin breikki. Sen jälkeen levitä hillo piirakkapohjalle. Vatkaa munat ja sokeri ilmavaksi vaahdoksi sekä lisää joukkoon sulatettu voi, mantelirouhe ja manteliesanssi. Kaada täyte piirakkapohjalle ja ripottele päälle mantelilastut. Tuikkaa sitten koko koreus paistumaan 190 asteiseen uuniin reiluksi puoleksi tunniksi. Piirakan täytyisi kuulemma kannattaa antaa jäähtyä. Itse söin heti.
Ainiin ja se tomusokerikoristeluhomma. Sekoita tomusokeriin muutama tippa vettä ja pirskottele sokeriseosta koristeeksi piirakan päälle.
Siitä syntyy katsokaas se eleganssi.


Ohjeestahan kiitos kuuluu äitini kirjahyllylle, tarkemmin teokselle Suolaiset ja makeat piirakat (Gummerrus 2007). Että kiitos.

torstai 30. joulukuuta 2010

Äidin kakku

Kukaan ei tykkää kuivakakuista, koska ne ovat kuivia. Tämä ei ole. Tämä on ihastuttavan mehevä. Ja ennen kaikkea rakas, koska ohje on suoraan äidiltäni. Ja huumoriarvolle kakun nimen ja äitihehkutuksen välillä ei saa nauraa.


Paholaisen  kakku

5 dl vehnäjauhoja
4 dl sokeria
1 dl kaakaojauhetta
1tl suolaa
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
1/2 dl voisulaa
2 dl maitoa
2 munaa

Sekoita kuivat aineet. Lisää hieman jäähtynyt voi sula, maito ja munat, joiden rakenne on rikottu. Sekoita tasaiseksi kiiltäväksi taikinaksi ja kaavi voideltuun vuokaan. Paista 175 asteessa noin tunti.
Kannattaa kärkkyä uuninluukulla jo ennen kuin tunti on kulunut, sillä kakun mehevyys vähenee, jos sitä paistaa liikaa. Koska oma kakkuvuokani oli pienempi (ja surkeampi) kuin äitini, tein 3/4 taikinan ja annoin sen olla uunissa 50 minuuttia ja mehevyys oli kohdillaan. Että sitä mukaa.



Ihana äiti. Ihana kakku.

Banana love!

Nyt hävyttömän pitkän tauon jälkeen loppuu tämä lusmuilu ja kerron siitä, mitä me ollaankaan viime kuukausien aikana tehty. Nimittäin ruokaa.
Tässä ehdoton suosikkini marraskuisen herkkulakkoni ajoilta. Koska reseptissä lukee leipä, tämä ei ole herkku. Ei edes vaahterasiirapin kanssa.

Banaanileipä

175 g voita
100 g hienoa sokeria
55 g fariinisokeria
3 munaa
1 tl vaniljasokeria
3 kypsää banaania
250 g vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl muskottipähkinää
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa

Mittaa voi ja sokeri kulhoon ja vatkaa ne vaahdoksi. Lisää munat yksi kerrallaan ja sekoita joukkoon vaniljasokeri. Painele kuoritut banaanit haarukanselällä karkeaksi massaksi ja sekoita varovasti voiseokseen. Lisää joukkoon jauhot, leivinjauhe, muskottipähkinä, kaneli ja kardemumma. Sitten koko hoito voideltuun leipävuokaan 175 asteisen uunin alatasolle reiluksi tunniksi. Jos tökkäät hammastikun taikinaan niin sen pitäis tulla puhtaana ulos. Ja siis mielellään myös mennä puhtaana sisään.



Leivän kannattaa antaa levähtää vuuassa viitisen minuuttia ennen kuin sen kumoaa ritilälle paiston jälkeen. Mutta sitten voi käydä kimppuun. Ja kaadella päälle vaahterasiirappia, mansikkahilloa, mustikoita tai mitä mieli tekee.

Ohje on alunperin napattu kirjasta Brunssi: Täydellinen nautinto (Donovan, Jennifer 2006). Muuttelin sitä itse lisäämällä kardemumman ja vaihtamalla vaniljaesanssin vaniljasokeriin.