Piirakka

Piirakat on aina tosi vaivaannuttavia ja turhia. Ne on elegantteja ja ohuita. Ei täyty vatsa eikä mieli. "Jooo no söin siellä palan piirakkaa, mut joo, kyllä maistus ruoka" - Tiedättekö?
No tänään leivoin piirakan. Siitä tuli myös ehkä hieman vaivaannuttava ja turha. Ja elegantti ja ohut. Mutta parempaa kuin seksi.


Vadelma-mantelipiirakka

Taikina:
200 g vehnäjauhoja
hyppysellinen suolaa
100 g voita
1 munankeltuainen
3 rkl jäävettä

Täyte:
3 rkl vadelmahilloa (siemenetöntä jos löytyy!)
75 g sokeria
3 kananmunaa
75 g voita
75 g mantelirouhetta
muutama tippa manteliesanssia
25 g mantelilastuja
50 g tomusokeria

Mittaa jauhot ja suola kulhoon. Leikkaa voi kuutioiksi ja sekoita se nyppimällä joukkoon niin, että seoksesta tulee murumaista. Lisää munankeltuainen ja sekoita, kunnes seos alkaa muuttua taikinamaiseksi. Lisää ripaus vettä, jotta taikinasta tulee kiinteä. Painele se kulhossa tai työtasolla kevyesti kasaan. Taikinan kannattaa antaa levätä viileässä noin puoli tuntia ennen leipomista.
Kun taikina on levännyt, painele se voideltuun piirakkavuokaan, jonka halkaisijan ois mukavaa olla noin 23 cm ja anna herra taikinalle vielä uusi puolen tunnin breikki. Sen jälkeen levitä hillo piirakkapohjalle. Vatkaa munat ja sokeri ilmavaksi vaahdoksi sekä lisää joukkoon sulatettu voi, mantelirouhe ja manteliesanssi. Kaada täyte piirakkapohjalle ja ripottele päälle mantelilastut. Tuikkaa sitten koko koreus paistumaan 190 asteiseen uuniin reiluksi puoleksi tunniksi. Piirakan täytyisi kuulemma kannattaa antaa jäähtyä. Itse söin heti.
Ainiin ja se tomusokerikoristeluhomma. Sekoita tomusokeriin muutama tippa vettä ja pirskottele sokeriseosta koristeeksi piirakan päälle.
Siitä syntyy katsokaas se eleganssi.

Ohjeestahan kiitos kuuluu äitini kirjahyllylle, tarkemmin teokselle Suolaiset ja makeat piirakat (Gummerrus 2007). Että kiitos.

Äidin kakku

Kukaan ei tykkää kuivakakuista, koska ne ovat kuivia. Tämä ei ole. Tämä on ihastuttavan mehevä. Ja ennen kaikkea rakas, koska ohje on suoraan äidiltäni. Ja huumoriarvolle kakun nimen ja äitihehkutuksen välillä ei saa nauraa.


Paholaisen  kakku

5 dl vehnäjauhoja
4 dl sokeria
1 dl kaakaojauhetta
1tl suolaa
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
1/2 dl voisulaa
2 dl maitoa
2 munaa

Sekoita kuivat aineet. Lisää hieman jäähtynyt voi sula, maito ja munat, joiden rakenne on rikottu. Sekoita tasaiseksi kiiltäväksi taikinaksi ja kaavi voideltuun vuokaan. Paista 175 asteessa noin tunti.
Kannattaa kärkkyä uuninluukulla jo ennen kuin tunti on kulunut, sillä kakun mehevyys vähenee, jos sitä paistaa liikaa. Koska oma kakkuvuokani oli pienempi (ja surkeampi) kuin äitini, tein 3/4 taikinan ja annoin sen olla uunissa 50 minuuttia ja mehevyys oli kohdillaan. Että sitä mukaa.

Ihana äiti. Ihana kakku.

Banana love!

Nyt hävyttömän pitkän tauon jälkeen loppuu tämä lusmuilu ja kerron siitä, mitä me ollaankaan viime kuukausien aikana tehty. Nimittäin ruokaa.
Tässä ehdoton suosikkini marraskuisen herkkulakkoni ajoilta. Koska reseptissä lukee leipä, tämä ei ole herkku. Ei edes vaahterasiirapin kanssa.

Banaanileipä

175 g voita
100 g hienoa sokeria
55 g fariinisokeria
3 munaa
1 tl vaniljasokeria
3 kypsää banaania
250 g vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl muskottipähkinää
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa

Mittaa voi ja sokeri kulhoon ja vatkaa ne vaahdoksi. Lisää munat yksi kerrallaan ja sekoita joukkoon vaniljasokeri. Painele kuoritut banaanit haarukanselällä karkeaksi massaksi ja sekoita varovasti voiseokseen. Lisää joukkoon jauhot, leivinjauhe, muskottipähkinä, kaneli ja kardemumma. Sitten koko hoito voideltuun leipävuokaan 175 asteisen uunin alatasolle reiluksi tunniksi. Jos tökkäät hammastikun taikinaan niin sen pitäis tulla puhtaana ulos. Ja siis mielellään myös mennä puhtaana sisään.

Leivän kannattaa antaa levähtää vuuassa viitisen minuuttia ennen kuin sen kumoaa ritilälle paiston jälkeen. Mutta sitten voi käydä kimppuun. Ja kaadella päälle vaahterasiirappia, mansikkahilloa, mustikoita tai mitä mieli tekee.

Ohje on alunperin napattu kirjasta Brunssi: Täydellinen nautinto (Donovan, Jennifer 2006). Muuttelin sitä itse lisäämällä kardemumman ja vaihtamalla vaniljaesanssin vaniljasokeriin.

Pizzahommia

Viimeksi Imatralta tullessaan Kati toi tuliaisena pizza-ohjeen, jonka oli lukenut Mikkelin shellillä Hesarista.Ohje meni sovellettuna näin:

Punajuurivuohenjuustopizza

1 punajuuri
reilu 1/2 dl vettä
noin 1/2 tl suolaa
1 rkl tummaa balsamietikkaa
1 rkl vaaleaa siirappia
1 tl kuivattua minttua
100 g vuohenjuustoa

Kuori punajuuri ja siivuta se juustohöylällä. Kaada vesi, balsamietikka ja siirappi paistinpannulle ja niiden lämmettyä lisää punajuuriviipaleet. Kypsennä noin 15 minuuttia miedolla lämmöllä. Levitä kohonneelle pizzapohjalle tomaattikastike, punajuuriviipaleet ja viipaloitu vuohejuusto. Ripottele päälle kuivattua minttua. Paista 250 asteessa kymmenisen minuuttia. Ja sitä ei ole pakko käydä kurkkimassa sekunnin välein niinkuin Kati teki.

Pohjahan tehtiin laiskuuspäissämme pelkistä pizzajauhoista, hiivasta ja vedestä - ohjeen jokainen löytänee ihan itse jauhopussin kyljestä. Tomaattikastike kuitenkin oli meikälle uusi aluevaltaus.

Tomaattikastike

4 tomaattia
aurinkokuivattuja tomaatteja
1 rkl tomaattipyreetä
pari valkosipulinkynttä
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl tummaa balsamietikkaa
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä (laitettiin reilusti!)
1tl oreganoa
1tl timjamia


Kalttaa tomaatit, heitä ne tehosekoittimeen ja lisää loputkin ainekset. Sekoita tasaiseksi. Tehtiin se moka, että ei pilkottu aurinkokuivattuja tomaatteja, kuten ei tehosekoitinkaan. Kannattaa siis pilkkoa ne veitsellä pieniksi ennen sekoittimeen laittoa, niin kastikkeesta tulee tasainen.

 

Ja hyväähän siitä tuli, vaikka loppuspekulaatiossa tultiin tulokseen, että mausteita olisi saanut olla enemmän. Tosin ollaan aina ja joka ruuasta sitä mieltä.

Viidestä peukusta kolme ja puoli tälle.

Esittely

Tsau.

Perustettiin ruokablogi. Koska haluttiin.